Kilpailukielto ja muita vastoinkäymisiä Orlandossa

Neljä ensimmäistä kuukauttani Jenkeissä eivät sujuneet niin kuin olin suunnitellut. Ensin selkävaivat pakottivat pitämään taukoa soutamisesta. Sen jälkeen sain kuulla, etten pääse tällä kaudella kilpailemaan, kirjoittaa Vilma Kangasmäki.

Toukokuun ensimmäisenä päivänä minulle tuli täyteen tasan neljä kuukautta Orlandossa. Olen kokenut niiden aikana paljon erilaisia haasteita. Kaikki ei ole mennyt niin kuin olin suunnitellut. Valehtelisin, jos väittäisin, että tämä on ollut helppoa ja kivaa aikaa. Kevät on kuitenkin ollut mulle paitsi haasteellinen myös opettavainen.

Saavuin Orlandoon tammikuun ensimmäisenä päivänä. Kerkesin treenata joukkueen kanssa alle kaksi viikkoa ennen kuin loukkasin selkäni niin pahasti, että en pystynyt soutamaan kuuteen viikkoon.

Tämä saattaa kuulostaa erikoiselta ja jopa pahalta, mutta täällä selkä- ja kylkiloukkaantumiset ovat todella yleisiä. Treenit ovat niin intensiivisiä ja rasittavia, että monen kroppa pettää, jos lihaskunto ei ole tarpeeksi hyvä tai jos kärsii rakenteellisesta viasta.

Mun tapauksessa loukkaantumiseen vaikutti myös soututyylin muuttaminen. Suomessa olen soutanut kahden airon veneitä, mutta Jenkeissä soudetaan ainoastaan yhtä airoa. Tämä tarkoittaa sitä, että soutuasento ja liike ovat hieman erilaisia kuin mihin olin tottunut.

Selkäkipujeni takana on lantion eritasoisuus. Sain joukkueemme omalta fyssarilta ohjeet selän kuntouttamiseen. Soutamisen sijasta pyöräilin melkein kuusi viikkoa joka päivä. Koska kivut olivat kovat, pääsin päivittäin erilaisiin kipua lievittäviin hoitoihin.

Käytin kuntoutukseen ja hoitoihin melkein kaksi tuntia päivässä koulun ja treenien lisäksi. Ne viikot olivat tosi rankkoja mulle sekä fyysisesti että henkisesti. Taistelin joka päivä kivun kanssa ja pelkäsin, että en enää ikinä pääse takaisin soutamaan.

Hyvän ja johdonmukaisen kuntoutuksen ansioista kuitenkin pääsin. Oli palkitsevaa nähdä kuntoutuksen tulos ja se, että vahvistuin päivä päivältä.

Tuntui niin hyvältä päästä takaisin veneeseen. Ikävöin soutamista enemmän kuin osasin olettaa. Nyt olen soutanut kahdeksan viikkoa ilman kipuja ja tuntuu, että olen kuntoutusten ansiosta vahvempi kuin koskaan.

Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Kaksi päivää sen jälkeen, kun pääsin takaisin treenaamaan normaalisti ilman kipuja, valmentajani kertoi huonoja uutisia. Sain tietää, että en pääse tällä kaudella kilpailemaan.

Valmentajani ilmoitti, että olen menettänyt mun “kilpailuluvan” tälle vuodelle. NCAA eli Yhdysvaltain yliopistourheilun kattojärjestön mukaan olin rikkonut sääntöjä kisoihin liittyen, minkä takia en saa mahdollisuutta kilpailla tai edes matkustaa mun joukkueen kanssa tällä kaudella.
Rikkomus liittyi kisoihin, jotka kisasin viime vuonna Suomessa ja Italiassa. Pidin lukion jälkeen välivuoden, jolloin panostin urheiluun, kisasin mahdollisimman paljon ja keräsin kokemusta. Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki vuosi sitten kisaamani kilpailut eivät olleet sallittuja NCAA-sääntöjen mukaan. Siksi menetin kilpailulupani.

Tieto tuli mulle ihan puskista, koska en tiennyt näistä säännöistä ennen kuin saavuin tänne. En siis olisi voinut tehdä asialle mitään. Tilanne on todella hämmentävä ja sotkuinen, ja olen kärsinyt siitä koko kevään. Kovan pettymyksen jälkeen piti hyväksyä, että en kisaa tällä kaudella, eikä mulla sen takia ole mahdollisuutta treenata joukkueen parhaissa veneissä.

Kamppailin pitkään motivaation kanssa, mutta lopulta tajusin, että ehkä tämä on parempi näin. Mulla on ollut aikaa kuntouttaa selkää rauhassa ja tottua urheilun ja opiskelun yhdistämiseen ilman paineita.

Uskon vahvasti, että pettymykset ja vastoinkäymiset ovat parhaita oppeja elämässä. Olen oppinut ja kasvanut näiden neljän kuukauden aikana enemmän kuin koskaan. Olen onnekas, että en ole jäänyt yksin vaikeina aikoina. Täällä on paljon ihmisiä, jotka tukevat ja ymmärtävät mua.

Tällä hetkellä motivaationi kasvaa joka päivä, enkä malta odottaa, että pääsen ensi keväänä kisaamaan joukkueen kanssa. Uuden valmennustiimin ansiosta meidän joukkue kehittyy koko ajan.

Innoflame sponsoroi 20-vuotiasta soutajalupaus Vilma Kangasmäkeä kohti Kanadassa vuonna 2024 järjestettäviä nuorten MM-kisoja. Tässä blogissa Kangasmäki kertoo urheilijan arjestaan ja tavoitteellisesta treenamisestaan.

Viimeisimmät postaukset